Täällä taas, filosofivalaisemassa teitä kaikkia mun ajatustenpaloilla. Tälläkertaa mun mielessä on pyörinyt kuolema, joka yleensä mielletään kielteisenä tapahtumana. Tottakai se on surullista, jos menettää läheisen, mutta nyt mietitään asiaa siltä kannalta ettei ketään menetetä. Tieteelliseltä kannalta, filosofiselta kannalta, ehkäpä? Kukaan ei tiedä, mitä kuolemalta pitäisi odottaa, tai mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. On hyvin erilaisia tapoja kuolla. Mun mielipide kuolemisesta on, että kaikki me tehdään hidasta kuolemaa. Ihminen kehittyy ja kasvaa tiettyyn pisteeseen asti, ja siitä alkaa alamäki. Sä voit ite vaikuttaa sen mäen jyrkkyyteen omilla tekemisilläs, mutta se loppuu aina pohjalle. Kukaan ei oo ikuinen. Mikään ei oo ikuista.
Myös se, kuinka nopeasti ihminen kuolee, on arvoituksellinen asia. Toiset kuolee alle minuutissa, jotkut päivissä, viikoissa, kuukausissa. Vuosikin saattaa vierähtää kuolemaa odotellessa. Miltä tuntuu saada tieto, että elät keskimäärin enää tietyn ajan, ehkäpä muutaman kuukauden? Mitä tekisit, jos saisit tietää eläväsi esimerkiksi 10 päivää? Mä varmaan olisin kaikkien mulle rakkaiden ihmisten kanssa, ja tekisin kaiken mitä mä oon aina halunnut kokea. Mä eläisin täysillä viimeiseen asti. Yks mitä en ainankaan tekisi, niin mä en masentuis sängynpohjalle itkemään. Jos mulla olisi 10 päivää jäljellä, mä en todellakaan tuhlais niitä kitumalla sängynpohjalla ja vellomalla surussa. Se olis viimenen kaikista maailman asioista jota tekisin.
Sattuuko kuoleminen? Kuolemaan johtavia asioita on monia, jotkut kivuttomampia kuin toiset. Mutta kuka pystyy todistamaan, sattuuko esimerkiksi hirttäytyminen tai hukkuminen? Meille ei kukaan ole kertomassa, miten paljon mikäkin sattuu. Toki, jos onnettomuus tapahtuu ja siitä selviää, voi ihmiset infota sattuiko se. Mutta miten kerrotte, sattuuko hukkuminen? Milloin keksitään keino, jolla pystytään voittamaan kuoleman jälkeen elämä takaisin? Kysymyksiä riittää, mutta vastauksia ei niinkään.
Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen? Kukaan ei voi todistaa, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, mihin sä päädyt. Jotkut uskovat taivaaseen ja helvettiin, toiset taas sielun siirtymiseen. Monet eivät usko kuolemanjälkeiseen elämään ollenkaan. Silti, kukaan ei pysty kertomaan, onko kuoleman jälkeen pelkkää mustaa vai jatkuuko elämä. Mun omat ajatukset asiasta on erittäin hakusessa, enkä mä oikein tiedä mitä mä ajattelen asiasta. Näkökulmia on monia, mutta mikään ei tunnu mulle hyvältä. Ehkä se muovaantuu vielä vuosien varrella.
Kuolema on ylipäätään monimutkainen asia, ehkä se selkenee meille tulevaisuudessa.. Läheisen kuolema on aina surullinen asia, niinkuin kuolema ylipäätään, sillä siihen kytkeytyy vahvoin sidoksin menettäminen. Kuolemaa ei silti aina kannata ajatella kauheana tapahtumana, vaan asiaa kannattaa ajatella myös muista näkökulmista. Esimerkiksi 90-vuotiaalle kuolema saattaa olla vapautus tuskista, kun taas 20-vuotiaalle se saattaa olla järkyttävä tapaturmallinen elämän päätös. Asiat eivät aina ole niin yksinkertaisia, kun voisi ajatella, tai miltä ne päällepäin näyttää.
