Missä taivas on, missä Jumala on?

Okei nyt tulee pieni sydämenpurkaus ja aivojenavaus tähän. Jos sua ottaa päähän pienikin päteminen uskomiseen ja muuhun vastaavaan, niin suosittelen lämpimästi; käänny takaisin sinne mistä tulit, paina edelliselle sivulle vievää nappia. Sillä nyt keittää yli tästä kattilasta muutamakin juttu uskonnoista ja uskomisesta.

Tähän alkuun haluan sanoa, että mulla ei ole mitään henkilökohtaista vihaa niitä ihmisiä kohtaan jotka uskovat Jeesukseen tmvs. Se on ok, jokainen saa uskoa mihin haluaa, ja mua ei kiinnosta se mihin sä uskot, niin kauan kun sä osaat olla siitä hiljaa. Ei oo mun päänvaiva jos sä haluat uskoa johonkin, usko ihan vapaasti mutta älä tuputa sitä Jeesustas mulle. Suoraan sanottuna, mua ei oikiasti kiinnosta. Mä olen semmosta ihmistyyppiä, joka ei jaksa huomautella samoista asioista viittäkymmentä kertaa. Saatan kerran sanoa nätisti, mutta toista, saatika kolmatta kivaa "olisitko hiljaa kiitos?" -huomautusta ei tule.

Tosiaan, mulle ei oo mitään väliä mihin uskonlahkoon sä kuulut. Se ei tee ihmisestä yhtään parempaa tai saatika huonompaa. Ole juutalainen, jehova tai vaikka kristitty, I don't care. Kunhan oot mukava mulle ja osaat olla kerrasta hiljaa näissä asioissa, niin asia on okei. Mutta on se kumma, kun jotkut ei vaan tajua.. Ei siinä mitään, ihan hyvin takan saa syttymään Jehovantodistajien "JUMALA TULEE!!!" -mainoksilla, mutta jos kohteliaasti pyytää että "Jos ette enää tulisi tänne, kun meillä on lapset kuitenkin päivisin yksin kotona ja he saattavat pelästyä vierasta autoa.. Ja meitä ei kyllä pahemmin kiinnostakaan, sekä ollaan ihan tyytyväisiä nykyiseen uskonlahkoomme", niin olisi ihan kiva saada ymmärrystä ja vastaukseksi "Selvä, merkkaamme ettemme tule tänne enää", tai jotakin. No mutta ei, kun vastaus onkin "No me emme kyllä nyt tiedä, haluamme kuulla myös isännältä mielipidettä asiasta, jos hän onkin eri mieltä!". Kertokaa mulle, mikä siinä on kun yrittää sanoa että älkää tulko uudelleen, niin ei ymmärretä kun nätisti asia esitetään.. Ja räjähtämistä pidetään epäkohteliaana, suorastaan törkeänä?

Itsehän en usko Jumalaan, Jeesukseen tai mihinkään vastaavaan, mutta kuulun kirkkoon ja olen käynyt riparin sekä käyn isoskoulutusta. Mä osaan ajatella omilla aivoilla ja suodattaa kuulemani, muodostaa omat mielipiteet asioista ja pysyä niissä. Jos mä sanon, että "Mua ei kiinnosta, älä jauha tätä asiaa enää", niin mä myös tarkoitan sitä. En oo luonteeltani sellainen, joka kehtaa sanoa heti kättelyssä että "Turpa kiinni, suksi vittuun", mutta jos mä räjähdän, se ei ole kaunista kuultavaa. En mäkään jaksa ikuisuuksiin kuunnella samaa jauhantaa.

Uskokaa ihmiset kerrasta, ihan omaks parhaaksenne. Mutta jokainen tavallaan, kukin uskokoon mihin haluaa. Mun mielipide asiasta on tämä, ja sulla on oma mielipitees. Tämän pohjalta kenenkään ei tarvitse muokata omaa ajatusmaailmaansa, tekstin tarkoitus onkin avata ovia mun syviin ajatuskoukeroihini. Ehkä se avaa myös jonkun silmät, tai kirkastuttaa ajatuksia? Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

Olet kaunis, niin kaunis, ja maailma on sun.

Mulle tuli joku tosi filosofinen olo, ajatukset harhailee. Mä päätin tulla harhailemaan myös tänne, koska en oo pitkään aikaan kirjoittanut mitään. Ehkä mun pitäis, ja ehkä kirjoitankin tulevaisuudessa enemmän. Nyt mun tekee mieli kirjoittaa kauneudesta ja rakkaudesta. Kysymys herääkin, kuinka moni oikeasti osaa eroittaa kauneuden ihmisestä, tai kuinka moni osaa rakastaa?

Kauneus on asia, mitä moni pitää pinnallisena, mitä se ei ole. Kauneus on sisäistä. Tottakai joku voi olla nätti tai komea, mutta harva ihminen on oikeasti kaunis. Mulla ainankin käy mielessä, jos joku sanoo mulle että mä olen kaunis, niin mitä sillä tarkoitetaan? Onko mulla kiva paita, tai hiukset nätisti? Monella tuskin käy mielessä, että mä ajattelen kauneutta useimmiten sisäisenä kauneutena. Jos ihminen on sisäisesti ruma, ei ulkokuorikaan ole kaunis. Sisäinen rumuus huokuu olemukseen, luonteeseen, koko ihmiseen.

 

Mitä sisäinen kauneus sitten on? Millainen ihminen on sisäisesti ruma? Sisäistä kauneutta on vaikea selittää, se riippuu suureksi osaksi myös sun omista mielipiteistä ja moraalisista arvoista. Yleisesti ottaen sisäisesti kaunis ihminen ei arvostele muita ja on ennakkoluuloton, ei kiusaa tai syrji ketään, suhtautuu kaikkiin tasa-arvoisesti. Kaikista ei tarvitse tykätä, mutta silti sun pitäis pystyä olemaan asiallinen ja tulla toimeen kaikkien kanssa. Ja nyt jos mietitään uudestaan, ketkä meidän tutuista on kauniita, jää summa luultavasti aikatosi pieneksi. Jos sä haluat olla ulkoisesti kaunis, sun pitää olla ensin sisäisesti kaunis. Ja myös ulkoisesti ei-niin-kauniit -ihmiset voivat myös olla todella kauniita sisältäpäin, joten älkää antako ulkonäön hämätä.

 

~ * ~ * ~

Rakkaus on toinen asia, jonka käsite on ihmisillä yleensä erittäin hukassa. Ensinnäkin perusasiat, sä et voi rakastaa ihmistä jolla ei ole tunteita sua kohtaan. Se on erittäin voimakasta ihastumista sekä mielenkiintoa, rakastumiseen tarvitaan vastatunteita ja aikaa, jotta se kerkeää kehittyä. Rakkaudelle ei ole mitään tiettyä takarajaa, kuinka kauan sun on pitänyt seurustella jonkun kanssa tai tapailla jotakuta, sillä se kehittyy kun on kehittyäkseen. Eikä rakkaus unohdu hetkessä, siitä on vaikea päästä yli mahdollisen eron sattuessa. Rakkaus kestää.

Toinen asia rakkaudesta on se, osaatko sä rakastaa? Harva ihminen oikeasti tajuaa tätä, mutta sä et voi rakastaa ketään toista, ellet sä osaa rakastaa itseäsi. Jos sun asiat itsesi kanssa ei ole kunnossa, sun on tosi vaikeeta, mahdotonta jopa, rakastaa ketään muuta. Jollet sä ole tyytyväinen omaan ulkonäköösi, sun on vaikea rakastaa toista. Ja mitä vielä; sua on vaikea rakastaa. Ei ole kiva kuunnella, kun "oma kulta" valittaa mahamakkaroistaan tai hiuksistaan, saatika naamastaan. Kovin moni ei jaksa kuunnella tuollaista, ja kovin moni lähtee suhteeseen kumppanin hiusten takia.

~*~*~

Ehkä mä päätän tän filosofisoinnin tähän, sillä muuten teksti alkaa toistamaan itseään. Rakkaus on toki kiva juttu, mutta mä ajattelin tuoda vähän erilaisen näkymän siihen, ja nää on vaan mun näkemyksiä asioista. Kuvia piti tulla, mutta totesinkin ettei tällä koneella ole mitään kuvia, joten vähän köyhäksi jäi.. Ja tosiaan, kyllä, koko blogi pyyhkiytyi tyhjäksi ja en välttämättä päivittele kovin uisen, mutta olen silti vielä täällä! Ulkonäöstä sen verran, että se muuttuu jossakinvälissä omaperäisemmäksi, kunhan pääsen koneelle jossa on kaikki kuvat, mitä olen ottanut.