Olet kaunis, niin kaunis, ja maailma on sun.

Mulle tuli joku tosi filosofinen olo, ajatukset harhailee. Mä päätin tulla harhailemaan myös tänne, koska en oo pitkään aikaan kirjoittanut mitään. Ehkä mun pitäis, ja ehkä kirjoitankin tulevaisuudessa enemmän. Nyt mun tekee mieli kirjoittaa kauneudesta ja rakkaudesta. Kysymys herääkin, kuinka moni oikeasti osaa eroittaa kauneuden ihmisestä, tai kuinka moni osaa rakastaa?

Kauneus on asia, mitä moni pitää pinnallisena, mitä se ei ole. Kauneus on sisäistä. Tottakai joku voi olla nätti tai komea, mutta harva ihminen on oikeasti kaunis. Mulla ainankin käy mielessä, jos joku sanoo mulle että mä olen kaunis, niin mitä sillä tarkoitetaan? Onko mulla kiva paita, tai hiukset nätisti? Monella tuskin käy mielessä, että mä ajattelen kauneutta useimmiten sisäisenä kauneutena. Jos ihminen on sisäisesti ruma, ei ulkokuorikaan ole kaunis. Sisäinen rumuus huokuu olemukseen, luonteeseen, koko ihmiseen.

 

Mitä sisäinen kauneus sitten on? Millainen ihminen on sisäisesti ruma? Sisäistä kauneutta on vaikea selittää, se riippuu suureksi osaksi myös sun omista mielipiteistä ja moraalisista arvoista. Yleisesti ottaen sisäisesti kaunis ihminen ei arvostele muita ja on ennakkoluuloton, ei kiusaa tai syrji ketään, suhtautuu kaikkiin tasa-arvoisesti. Kaikista ei tarvitse tykätä, mutta silti sun pitäis pystyä olemaan asiallinen ja tulla toimeen kaikkien kanssa. Ja nyt jos mietitään uudestaan, ketkä meidän tutuista on kauniita, jää summa luultavasti aikatosi pieneksi. Jos sä haluat olla ulkoisesti kaunis, sun pitää olla ensin sisäisesti kaunis. Ja myös ulkoisesti ei-niin-kauniit -ihmiset voivat myös olla todella kauniita sisältäpäin, joten älkää antako ulkonäön hämätä.

 

~ * ~ * ~

Rakkaus on toinen asia, jonka käsite on ihmisillä yleensä erittäin hukassa. Ensinnäkin perusasiat, sä et voi rakastaa ihmistä jolla ei ole tunteita sua kohtaan. Se on erittäin voimakasta ihastumista sekä mielenkiintoa, rakastumiseen tarvitaan vastatunteita ja aikaa, jotta se kerkeää kehittyä. Rakkaudelle ei ole mitään tiettyä takarajaa, kuinka kauan sun on pitänyt seurustella jonkun kanssa tai tapailla jotakuta, sillä se kehittyy kun on kehittyäkseen. Eikä rakkaus unohdu hetkessä, siitä on vaikea päästä yli mahdollisen eron sattuessa. Rakkaus kestää.

Toinen asia rakkaudesta on se, osaatko sä rakastaa? Harva ihminen oikeasti tajuaa tätä, mutta sä et voi rakastaa ketään toista, ellet sä osaa rakastaa itseäsi. Jos sun asiat itsesi kanssa ei ole kunnossa, sun on tosi vaikeeta, mahdotonta jopa, rakastaa ketään muuta. Jollet sä ole tyytyväinen omaan ulkonäköösi, sun on vaikea rakastaa toista. Ja mitä vielä; sua on vaikea rakastaa. Ei ole kiva kuunnella, kun "oma kulta" valittaa mahamakkaroistaan tai hiuksistaan, saatika naamastaan. Kovin moni ei jaksa kuunnella tuollaista, ja kovin moni lähtee suhteeseen kumppanin hiusten takia.

~*~*~

Ehkä mä päätän tän filosofisoinnin tähän, sillä muuten teksti alkaa toistamaan itseään. Rakkaus on toki kiva juttu, mutta mä ajattelin tuoda vähän erilaisen näkymän siihen, ja nää on vaan mun näkemyksiä asioista. Kuvia piti tulla, mutta totesinkin ettei tällä koneella ole mitään kuvia, joten vähän köyhäksi jäi.. Ja tosiaan, kyllä, koko blogi pyyhkiytyi tyhjäksi ja en välttämättä päivittele kovin uisen, mutta olen silti vielä täällä! Ulkonäöstä sen verran, että se muuttuu jossakinvälissä omaperäisemmäksi, kunhan pääsen koneelle jossa on kaikki kuvat, mitä olen ottanut.